Tope Oy:n pellavaöljypohjaisiin tuotteisiin voidaan sekoittaa aitoja maa- ja
mineraaliväripigmenttejä. Parhaiten ne sekoittuvat Tärpättipellavaöljyyn.
Tärpättipellavaöljyyn sekoitettu maali sopii mainiosti niin sisä- kuin
ulkokäyttöönkin. Aidot mineraaliväripigmentit kestävät
vuosikymmeniä puun pinnassa muuttumattomina. Luonnosta saatavista raaka-aineista
valmistetut öljymaalit antavat puun pinnan myös vanhetessaan hengittää.
Pellavaöljymaali ei sido kosteutta, elkä edesauta alla olevan puun lahoamista.
Pellavaöljymaalit ovat ympäiristöystävällisempiä kuin useimmat nykyisin
käytetyistä akryyli- ja lateksimaaleista.Pellavaöljymaalin valmistaminnen
Vanhan ajan öljymaalln voi sekoittaa itse. 1:n litran öljymaalin valmistamiseen
tarvitset n. 7 dl Tärpättipellavaöljyä, sekä 2-5 dl maalijauhetta. Kuivumista voidaan
nopeuttaa serotiinilla, joka on luonnonhartseista
valmistettu kuivike. Maalijauheet, eli pigmentit, sekoitetaan ensin noin puoleen
Tärpättipellavaöljyn määrästä, melko paksuksi tahnaksi. Pienissä määrissä maali
sekoitetaan kepillä hämmentäen, mutta suuremmissa määrissä sekoittaminen on
helpointa tehdä sähköporaan kiinnitetyllä maalinsekoittajalla.
Eri pigmentit reagoivat eri tavalla, joten toiset tarvitsevat enemmän öljyä kuin
toiset muuttuakseen tasaiseksi väritahnaksi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että
ominaispainoltaan raskaat pigmentit liukenevat pienempään öljymäärään. Jos
sekoitusta ei saada tehtyä tarpeeksi tehokkaasti, kokkareet on syytä siivilöidä pois
kaatamalla sekoitus metallisiivilän läpi. Kun pigmentti on hyvin sekoittunut,
lisätään Tärpättilpellavaöljyä, kunnes maali on sopivaa siveltäväksi.
Pohjamaalista tehdään ohuempaa lisäämällä 15-30% enemmän
Tärpättipellavaöljyä kuin valmiiksimaalaukseen tarkoitettuun, paksumpaan maaliin. Kun
Tärpättipellavaöljyä lisätään suuria määriä, siitä saadaan kuultavaa maalia.
Kuivumisen nopeuttamiseksi voidaan lisätä serotiinia n. 2-5% maalin määrästä. Jos
säilöt valmiiiksi sekoitettua öljymaalia, pigmentti saattaa sakkautua astian pohjalle,
joten seuraavalla käyttökerralla perusteellinen sekoittaminen on tarpeen.
Vaaleita värejä varten tehdään ensin valkoinen maali (pigmenttinä
titaaninvalkoinen, joka on titaanloksidin, sinkkioksidin ja liidun seos), johon sitten
lisätään haluttu väripigmentti. Koska pigmentit liukenevat toisinaan vaikeasti, on ne
parasta sekoittaa tärpätin ja pellavaöljyn seokseen. Jotta pigmentit ehtivät liueta
kunnolla, ne on sekoitettava vähintään vuorokautta ennen käyttöä.
Tummia värejä tehdessä voidaan perusmaali valmistaa värillisenä (esim. keltaokra,
punainen rautaoksidi, musta), ja käyttää valkoista korkeintaan sävytykseen.
Pigmenttien valinta toivotun sävyn löyytämiseksi vaatii kokemusta. Ohjeita löytyy
vanhoista kirjoista ja kokeilemalla oppii!
Öljymaalin ominaisuuksia ja sen käyttö ulkona
Perinteisesti puupintojen annettiin vanheta vuoden ajan ennen maalausta öljymaalilla.
Jos pinta oli vuoden kuluttua selvästi sinistynyt tai homehtunut, pestiin se
klorliittiliuoksella (tai maalikaupoista myytävillä homepesuaineilla).
Aikaisemmin öljymaalilla maalatusta pinnasta poistetaan irtoava maala joko kaapimalla
tai teräsharjalla. Todella valkea lika ja maali haurastetaan ja pestään lämpimällä
vedellä sekä liuoksella, joka sisätää 1:n osan kloritea ja 1-4 osaa vettä.
Hilseilevä akryyliöljymaali tai lateksipinta voidaan maalata öljymaalilla, jolloin
muovimaali on poistettava koko maalattavasta puupinnasta.
Parhaiten öljymaali soveltuu käsittelemättömille tai aikaisemmin öljymaalilla
maalatulle pinnalle. Käsittelyn ajankohdaksi suosittelemme puolipilvistä poutasäätä
touko-kesäkuussa. Maalin levittämiseen soveltuu parhaiten lakkasivellin (tai
rengassivellin). On tärkeää suorittaa maalaus niin, että maali ei jää paksuiksi,
valuviksi kerroksiksi puun pintaan. Öljymaalia ei saa maalata tuoreelle tai saateen
kastelemalle puulle. Puupinnan tulee siis olla kuiva, korkeintaan 15% kostea ja ilman
suhteellinen kosteus alle 60%. Puupinta maalataan kahteen kertaan. Välimaalaus
suoritetaan halutun värisellä öljymaalilla todella ohuina kerroksina. Välimaalauksen
tulee olla riittävän kuiva ennen lopullista maalausta. Jos maali rypistyy kun sitä
kierretään peukalon alla, on se pohjalta vielä tuoretta ja liian paksuti sivelty.
Sopiva kuivumisaika on muutamasta päivästä viikkoon. Öljymaalikalvo suojaa puuta
nopealta kastumiselta ja kuivumiselta. Öljymaalilla tehty suojaus kestää
hyväkuntoisena 20-30 vuotta. Sen uusinta ei vaadi maalinpoistoa, joten kustannukset ovat
pitkällä aikavälillä edulliset. Koska maali himmenee muutamassa vuodessa, sen pintaa
voidaan uudistaa käsittelemällä sitä n. 5:n vuoden välein Tärpättipellavaöljyllä.
Öljymaalin käyttö sisätiloissa
Öljymaali soveltuu lähes kaikille puupinnoille, tosin sisällä olevia pintoja
käsitellessä täytyy ottaa huomioon kohteen käyttötarkoitus. Kovan rasituksen
alaiseksi joutuvat puupinnat, kuten lattiat, on käsiteltävä huolellisesti ja ajan
kanssa. Sisäkäsittelyyn on vaikea kertoa mitään yleispätevää ohjetta, sillä
ihmisen oma mieltymys puunkäsittelyyn vaikuttaa ehkä eniten käsittelytapaan ja
lopputulokseen.
Öljymaali imeytyy puun sisään ja kuivumisnopeus riippuu käytetyn kuivikkeen
määrästä. Jos maali kuivuu liian nopeasti, se voi ns. nahkoittua ja kupruilla pois.
Jos taas kuiviketta ei ole tarpeeksi, maali ei kuivu tarpeeksi nopeasti vaan kerää
epäpuhtauksia.. Öljymaalilla käsitellessä ei siis saa olla kiirettä, eli maltti on
valttia.
Käsittelyssä on syytä ottaa huomioon monia asioita. Puulaji kannattaa valita
käyttötarkoituksen mukaan. Lattiassa hyviä puulajeja ovat esimerkiksi koivu, pyökki
tai tammi, koska niiden syyrakenne on kestävä. Seinämateriaalina taas mänty on
erinomainen, koska öljymaali imeytyy siihen helposti. Saunassa käyttöön soveltuu
kuusi, koska se ei ole herkkä kosteuden vaikutuksille.
Vanhan puupinnan puhdistamisessa voidaan käyttää liuottimia, kunhan pinnan annetaan
kuivua kunnolla ennen maalausta.
Maalauskertojen määrä riippuu puupinnan käyttötarkoituksesta
Ennen öljymaalausta lattian tulee olla hiottu (ei sahapinta). Se ei saa kuitenkaan
olla hiottu liian sileäksi, koska silloin maali ei tartu. Levittämiseen soveltuu aivan
tavallinen pensseli. Öljymaalin on oltava ohutta, koska sitä imeytetään ainakin 2-4
kertaa. Imeytys kertojen välissä suoritetaan välihionta, jolla maali saadan
imeytymään tasaisesti puun sisään ja saadaan kovempi ja kestävämpi pinta. Hionta
tehdään puun syyn suuntaan hienolla hiontapaperilla. Hionnan yhteydessä syntynyt
hiontäpöly voidaan pyyhkiä pois. Öljymaalia ei saa päästää käsittelyn
alkuvaiheessa kuivumaan, joten serotiinin liiallista käyttöä tulisi alkuvaiheessa
käyttää. Lattian käsittely on aikaavievää ja tarkkuutta vaativaa työtä, ja
siksipä imeytysvaiheessa aikaa voi kulua 2-3 päivää, riippuen käsiteltävästa
puupinta-alasta. Kun öljy ei enää tahdo imeytyä, tulee liika öljy pyyhkiä pois.
Tämän jälkeen annetaan puun kuivua ainakin viikon verran, jonka jälkeen puupintaa
voidaan tasoittaa hieman esim. hiomalla.
Tasoittamisen jälkeen puu tulisi vahata esim. Pellavahalla.
Pellavaha voidaan levittää millä tahansa pehmeällä rievulla. Paremman lopputuloksen
saavuttamiseksi suosittelemme vahan sulattamista vesihauteessa ja levittämistä
lämpimänä puupintaan. Tämä edesauttaa vahan imeytymistä ja lopputuloksesta tulee
näin kovempi. Vahan annetaan kuivua vuorokauden, jonka jälkeen se kiillotetaan
pehmeällä rievulla. Toisin kuin lakkapinnoissa, vahalla käsitellyn pinnan virheet
voidaan helposti korjata pikkavahauksella, eikä hionta ole tarpeellinen.
Uusintakäsittelyssäkään vanhaa pintaa ei tarvitse hioa, ellei se ole hyvin likainen,
sillä uuden, ohuen vahapinnan voi levittää suoraan vanhan vahan päälle.
Öljyttyjen ja vahattujen lattioiden pesu on helppoa. Sen voi suorittaa ihan vain
lämpimällä vedellä ja pesuaineella.
Myös huonekalut voidaan käsitellä samaan tapaan kuin edellämainitut lattiat.
Kaikkia puupintoja ei välttämättä tarvitse käsitellä yhtä perusteellisesti, mutta
silloin uusintakäsittelyiden tarve kasvaa. Seinä- ja kattopintojen käsittelyssä ei
tarvita hiontaa eikä vahaamista. Riittää kun käsiteltävä puupinta on puhdas ja
kuiva. Nämä puupinnat maalataan kahteen kertaan ja jälleen muistutamme, että ohuesti,
jotta kiusallisia valumia ei pääsisi muodostumaan.
Ovien ja ikkunoiden käsittely riippuu niihin kohdistettavasta rasituksesta. Jos pinta
joutuu jatkuvan auringonvalon ja kosteuden, sekä lämpötilojen vaihtelun altistamaksi,
tulee tälläisiä pintoja tarkkailla. Jos niissä tapahtuu suuria muutoksia, ne pitäisi
käsitellä erityisellä huolellisuudella aina tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi jos puun
pintaan ilmestyy mustia pilkkuja (hometta), tälläinen pinta tulee puhdistaa
huolellisesti harjalla ja klorite-vesiliuoksella. Kun pinta on kuivunut, se voidaan
uusintakäsitellä öljymaalilla.
HUOM! Sisäkäsittelyssä on myös muistettava pellavaöljyn
itsesyttymisvaara. Tämän takia on huolehdittava riittävästa ilmanvaihdosta, ja siitä,
että pellavaöljyiset rätit, siveltimet ja kankaat tulee pestä huolella vedellä tai
polttaa. |